Lopun alkua(ko?)

Fram alkoi jälleen yskimään rajusti lauantaina iltapäivästä. Oksensi runsaasti limaa ja verensekaista vaahtoa. Yskiminen jatkui koko lauantain ja sunnuntain välisen yön eikä Fram nukkunut ollenkaan. Koko yön yritin pitää Framin pystyasennossa, koska joskus musta tuntui, että siitä olisi ollut jonkinlaista hyötyä. Fram hyperventiloi ja välillä taas pidätti jopa puolen minuutin ajan hengitystä. Joinain hetkinä veti niin syvään henkeä, että kuului hirveä korina. Ajattelin, että se oli nyt tässä. Loppuyöstä olin niin väsynyt, etten noussut enää tarkistamaan korinan jälkeistä tilaa. Jos Fram kuoli nyt, niin ainakin sen olisi helppo olla.

Yöllä pohdin, missä menee se raja, mikä on liikaa? Milloin pidän koiraa hengissä vain omaa itseäni varten. Että mun ei tarvitsisi kokea menetyksen tunnetta. Yöllä lupasin Framille, ettei sen tarvitse enää elää yhdenkään tällaisen yön yli.

Huomasin kielen hieman sinertävän. Aamuviideltä soitin ensimmäisen kerran päivystävälle kunnaneläinlääkärille. Vastaaja sanoo "eläinlääkäri on juuri nyt toimenpiteessä, mutta jätä viesti vastaajaan, niin hän ottaa mahdollisimman nopeasti yhteyttä." Jätin viestin vastaajaan, mutta mitään soittoa ei kuulu takaspäin. Soitin seitsemältä, kahdeksalta, yhdeksältä ja kymmeneltä eikä mitään soittoa ikinä tule takaspäin. Siinä vaiheessa jo totesin, että taitaa eläinlääkäritäti nyt olla kyllä nukkumassa eikä missään toimenpiteessä...

Framin vointi oli huono, edelleen yski ilman minkäänlaista taukoa. Häntä roikkui alaspäin ja katse oli niin surullisen näköinen. Konsta oli todella huolissaan ja lähdinkin hetkeksi Konstan kanssa pois.

Iltapäivästä jatkoin kunnaneläinlääkärille soittelua eikä vieläkään vastaa. "Eläinlääkäri on juuri nyt toimenpiteessä, mutta..."

En jaksanut enää ja soitin Aistiin. Sinnekin täytyi jonottaa puhelimessa 20min, mutta sentään vastasivat. Käskivät tulla viimeistään illalla, jos kunnaneläinlääkäri ei vastaa. Epäilivät henkitorven romahtaneen enemmän ja ensiapu tarpeen. Eivät luvanneet, että Fram selviäisi hengissä yön yli. Jätin hieman napakamman viestin kunnaneläinlääkärin vastaajaan siitä, että lähdemme Aistiin ensiapuun, jos emme sinne pian pääse. Meni kaksi minuuttia ja kunnaneläinlääkäri soitti ja käski tulla tunnin päästä.

Framille laitettiin piikillä kortisonia ja antibioottia sekä saatiin antibioottiresepti kouraan. Käski mennä arkipäivänä omalle eläinlääkärille, joka pohtisi jatkoa.

Sain keskiviikoksi ajan Framille HauMau:hun Heikki Putrolle, joka on erittäin perehtynyt hengitystiesairauksiin. Putro ei suostunut päästämään Framia kotiin ilman, että olisi tähystänyt sen. Uutiset olivat odotettua huonommat.

Framilla ei olekaan trakeakollapsia. Se onkin ollut virhediagnoosi YES:iltä. Framilla on bronkomalasia, eli sen vasemman keuhkon keuhkoputket painuvat täysin kasaan uloshengittäessä. Tilanne on edennyt jo niin pahaksi, että keuhkoputket vuotavat verta ja niissä on todella voimakas tulehdus.

Ennuste on todella huono ja Framin päästäminen kärsimyksistään saattaa olla ainoa vaihtoehto. Nyt kuitenkin kokeilemme muutaman viikon tai kuukauden ajan lääkityshoitoa. Mikäli tilanne ei muutu yhtään paremmaksi, on tehtävä vain päätös lopetuksesta.

Lääkityksenä: Antibiootti 2 krt vuorokaudessa, kortisoni 1 krt vuorokaudessa sekä eläinlääkäriasemilla usein esirauhoitteena ja voimakkaana kipulääkkeenä käytettävä Butordol, joka annetaan aina kahdeksan tunnin välein. Tarkoitus on pitää Fram viikon ajan niin rauhoitettuna, ettei se yski ollenkaan ja verenvuoto saataisiin lakkaamaan.

Nyt Fram makaa mun vieressä ja on melko rauhallinen. Kovin innoissaan haluaisi lenkille lähteä, mutta ei kuitenkaan jaksa edes ravata vaan pitää kävellä tosi hitaasti. Yritti tänään jopa hieman leikkiäkin ja heittäytyi leikkiinkutsuasentoon ja kieri nurmikolla. Sen jälkeen niin kova läähätys, ettei meinannut kotiovelle jaksaa kävellä. Kieli on väriltään tällä hetkellä todella tumma, ja eläinlääkärit eivät osanneet sanoa, mistä se voisi johtua.