Olen vasta viimeaikoina käsittänyt, kuinka ihmeellinen vapaaehtoisuuden voima on. Kun eläimelle annetaan mahdollisuus valita, sujuvat asiatkin paljon helpommin. En nyt siis tarkoita, että eläin saisi tehdä mitä huvittaa.
Hyvänä esimerkkinä kynsien leikkuu. Yleensä ihmiset, niinkuin minäkin ennen, hakevat kynsisakset ja sen jälkeen haetaan koira/kissa tai mennään sen luokse ilmoittaen, että nyt leikataan kynnet! Miten eläin sitten näkee tämän? Ihmisellä on kynsisakset kädessä, jolloin se "hyökkää" päälle ja "vangitsee" syliin tai kaataa lattialle (alistaa) eikä päästä pois. Kaiken lisäksi vielä eläin saattaa kokea epämiellyttäviä tunteita, kun kynsiä leikataan, joskus jopa kipua.
Olen ottanut itse uuden lähtökohdan muun muassa kynsien leikkuuseen. Otan kynsisakset ja menen sohvalle istumaan. Näytän Framille, että mulla on kynsisakset ja pyydän sitä tulemaan kynsien leikkuuseen. Ja kyllähän se lopulta tulee, ja kynsien leikkuukin sujuu paljon helpommin, koska Fram on vapaaehtoisesti tullut kynsienleikkuuseen. Tämä on toiminut kissanikin kohdalla hyvin.
Toinen ensimerkki on lääkkeiden anto. Huomasin tämän toimivan ensin kissani kohdalla, kun sille määrättiin antibiootti-kuuri pissatulehdukseen. Kotiin mennessä ajattelin jo kauhulla, minkälainen tappelu lääkkeenannosta tulee kissan kanssa. Päätinkin sitten kokeilla, että mitä tapahtuu, jos vain tiputan lääkkeen lattialle kissan edessä. Ja Aajahan popsi sen naamaansa onnessaan. Ja nämä eivät olleet mitään "hyvälle maistuvia"-antibiootteja.
Nyt Framilla on pissatulehdus ja kokeilin samaa periaatetta lääkkeen annossa, ja Framkin popsi lääkkeen naamansa ihan itse. Nyt kuurin lopulla Fram on tajunnut, että "ei hitto, toi maistuu ihan hirveelle" eikä enää suostu syömään antibioottia itse. Nyt laitan sen esimerkiksi raa'an jauhelihan sisään ja edelleen vapaaehtoisuudella mennään, vaikkakin vähän huijaamalla.
