Ensimmäiset agilitytreenit

Tiistaina oli Framin ensimmäiset agilitytreenit. On asiat muuttunu paljon kymmenessä vuodessa. Ennen alettiin samantien harjoittelemaan esteitä, nyt aloitettiin ohjausharjoituksilla. Tämä on mielestäni hyvä lähestymistapa, sillä itselle ainakin kaikki oli ihan uutta.

Harjoiteltiin myös palkkiokupin käyttöä, mitä en ole aiemmin kokeillut. Tarkoituksena oli saada koira lähtemään käskystä eteenpäin mahdollisimman vauhdikkaasti. Ensin Fram jätettiin paikalleen istumaan, minkä jälkeen vein lattialla olevalle muovilautaselle namin. Palasin Framin viereen ja odotin, että Fram katsoo namilautasta, minkä jälkeen annoin käskyn "mene!" Koiran on siis tarkoitus nimenomaan katsoa kuppia, koska jos se oppii katsomaan lähdössä mua, niin saattaa se agilityradalla mennä esimerkiksi helposti esteestä ohi.




Talvinen kuva Framista!

 

Kurssimuutoksia

Alunperin oli tarkoitus mennä Framin kanssa BH-kurssille, mutta koska tarvittava osallistujamäärä ei täyttynyt mentiin tokon alkeiskurssille. Alkeiden asiat on Framille jo "tuttua kauraa", mutta kertaus tekee varmasti hyvää.


Ollaan pidetty noin kuukausi koulutustaukoa. Vain joitakin kertoja ollaan harjoiteltu noutoa. Koulutustauko voi olla välillä paikallaan, sillä silloin jotkut virheet/ väärät käytösmallit saattavat unohtua. Esimerkiksi Framin kanssa on ollut ongelmia perusasennon kanssa. Fram hakeutui ennen usein vinoon tai liian kauaksi tai jopa molempia.


Eilen aloitettiin kurssilla perusasennon harjoittelemista, seuraamista ja pysähtymisestä istumista. Tauko oli tehnyt Framille hyvää. Poikittamista ei ollut juuri ollenkaan ja istui myös aika lähelle. Olen huomannut, että mitä kovemmasta vauhdista Framin kanssa tekee pysähdyksen, sitä varmemmin se istuu oikeassa kohtaa ja oikein päin. Näin Fram ei kerkeä ajatella, että kohta pysähdytään.

Kuvia vuodelta 2011



Tässä kuvassa Fram on juuri haettu kasvattajalta (Johanna Honkanen, Kennel Hulmukan) kotiin.





Ensimmäinen päivä Framin saapumisen jälkeen, kun ei ollut enää -30 astetta pakkasta, vaan pystyi oikeasti leikkimään ulkona.



Lumikuono.

Tuleva agilitykiitäjä.

Framin, Jerin, Vilin ja äitini kanssa Tuusulan järven jäällä.

Pikku-kettu siellä.

Tässä kuvassa Fram on 4kk:n ikäinen.

Leikkihetki Vilin kanssa.

Tässä peto on 5kk:n ikäinen.

Vanhasta kodista poseeraus.

Nyt on jo kesä! Äitini otti kuvan minusta ja Framista. 05/2011

Mökillä Framista paljastui uusi puoli...

Fram on tässä kuvassa 7 kk:n ikäinen.

Fram 7kk ja Iita 4kk.

Kalaa vahtimassa.

Kaverukset väsähtivät.

Iita on sileäkarvaisen noutajan, collien ja lapinkoiran sekoitus. Iita on siis ystäväni koira.

Fram poseeraa uudessa kodissa Keravalla.

Maalaisnainen ja koiruudet.

Tässä Framin toinen paras kaveri, Konna. Konna on tanskalais-ruotsalainen pihakoira.

Kukkulan kuninkaat vahtimassa.

Mökin terassilla.

Fram tyylikkäänä uudessa pannassa.

Pakollinen ruska-kuva. Tässä Fram on 11 kk:n ikäinen.

Fram, Vili ja Jeri

Remmirähinää!

Kirjoitin viimeisimmän tekstin niin hutaisten, että saattoi jäädä epäselväksi Framin remmirähinöinti.

Aloittaessaan remmirähinöinnin Fram oli noin kuuden kuukauden ikäinen. Alkuun en käsittänyt syytä, mistä kaikki alkoi. Tajusin vain, että etenkin pimeällä asiat olivat kauheampia kuin päiväsaikaan ja isommat koirat pelottavampia (etenkin mustat). Myöhemmin kykenin yhdistämään nämä asiat alkukeväästä tapahtuneeseen tilanteeseen : Olimme Framin kanssa iltapissalla ja tapani mukaan tuijottelin maata ajatuksissani. Talon nurkan takaa tuli kaksi isoa koiraa, jotka aloittivat kunnon mekkalan ja rähinän nähdessään Framin. Etäisyyttä tuolloin oli noin 10m ja itse säikähdin ehkä jopa enemmän kuin Fram.

Oletus : Fram aisti oman säikähdykseni ja säikähti itsekin enemmän kuin mitä olisi säikähtänyt, jos olisin itse ollut normaalisti ja rennosti.

Alkuun Fram alkoi haukkumaan nähdessään muita koiria ja pian se eteni ahdistuneisuuteen, pelkoon ja rähinään. Tiesin, miten tilanteessa pitäisi toimia. Pitäisi aina kiinnittää Framin huomio esimerkiksi ruokaan, kun se näkee toisen koiran, ja pitää etäisyys riittävän hyvänä. Asiat eivät alkuun kuitenkaan mennyt niin kuin "pitäisi." Fram ei suostunut syömään nameja. Kuten varmasti moni koiranomistaja tietää, miten tilanne pitäisi ratketa, mutta toteaa kuitenkin, että koirani ei syö!

Joitakin päiviä tuskailtuani ja pähkäiltyäni huomasin, että sain Framin lopulta syömään, kun tein kädestäni "kupin", johon laitoin paljon nameja. Kupin laitoin Framin kuonon eteen niin, että se peitti suun kokonaan, jolloin Fram alkoi ikäänkuin vaistomaisesti ja huomaamattaan syömään.

Nyt asiat alkoivat etenemään. Pian pystyin vaatimaan Framilta jo katsekontaktia, mistä sai palkan. Näin Fram oppi, että aina kun joku koira on näköpiirissä, Framin tulee hakeutua lähelleni ja ottaa katsekontakti. Jes! Pikkuhiljaa pystyttiin myös alkaa vähentämään etäisyyttä muihin koiriin. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin todella hitaasti. Muuttaessani Keravalle, eli Framin ollessa 8,5kk:n ikäinen, rähinöintiä remmissä tapahtui vain satunnaisesti, mutta päätin, että nyt se loppuu kokonaan. Tein A4-paperiin ruudukon, jossa oli yhteensä tuhat ruutua. Aina, kun Fram ohitti koiran haukkumatta ja rähinöimättä, sai Fram rastin yhteen ruutuun. Tarkoituksenani oli siis, että Framin tulee saada tuhat ruutua täyteen peräkkäin, ilman yhtäkään rähinöintiä tai haukkumista välillä. Muuten pitäisi aloittaa tuhanteen laskeminen uudestaan.

Totuus on, että en jaksanut laskea tuhanteen saakka. Ajatus oli kuitenkin hyvä... Päästiin muistaakseni noin 200, jolloin totesin, että nyt Fram pärjää ja siitä saakka onkin pärjännyt.

Pelko, haukkuminen ja rähinöinti on vaihtunut vain innokkuuteen ja iloisuuteen toisia koiria kohtaan, mikä kelpaa minulle varsin hyvin.