Voihan Fram

Fram on ollut perjantaista lähtien outo. Perjantai-aamusta lähtien hieman köhinyt silloin  tällöin pitkin päivää.

Perjantai-iltana ei ravannut ollenkaan puhtaasti. Vain peitsasi tai laukkasi. Hetkittäin ontui vuorotellen kaikkia jalkoja. Illalla huomasin, että ainakin kaksi, ehkä jopa kolme kynttä on murtunut ja täytyy poistaa anestesiassa. Tassut niin kipeät, ettei anna edes kunnolla katsoa ja siksi en ole varma poistettavien kynsien lukumäärästä.

Huomenna siis eläinlääkäriin kynsien poistoon. Ja tiistaina kontrolliin keuhkoista.

Olen viikonloppuna paljon miettinyt sitä, onko Framin elämä enää elämisen arvoista. Framin elämä ei ole muuta kuin jatkuvaa eläinlääkäreissä ramppaamista, milloin mistäkin syystä. Kun yhdestä sairaudesta alkaa toipua, tulee jo uusi tilalle.

En jaksa enää. En ole valmis luopumaan Framista, mutta hetkittäin tuntuu siltä, että se olisi vain oikea ratkaisu. Kuinka pitkään voi vaan katsoa, muuttuuko tuon koiran elämänlaatu jossain vaiheessa hyväksi? Ja kuinka pitkä on se aika, mikä koiran pitäisi voida hyvin ennen kuin taas sairastuu uudelleen? Kuinka suuri määrä kipua tai muuta epämukavuutta on "maksimiannos" koiran elämässä?

Fram 3v. 18.11.2013

Fram ja Konsta 3.12.2013 ulkoilemassa

Jyväskylä KV 16.11.2013

Konsta osallistui ensimmäiseen junnuluokkaansa Jyväskylässä.

16.11.2013 Jyväskylä KV McCarry-Beattie Rita JUN-ERI JUK1
(Jos Konsta olisi malttanut seistä kunnolla, olisi Konsta saanut SA:n ja siten myös SERT:in, koska NUO ja AVO luokassa ei ollut ketään. Nyt ärsyttää! :D)

Pleasing head and expression. Good reach of neck. Well placed shoulder. Nicely balanced outline (vai topline?). Moving soundly in both directions. Exellent temperament but needs training. In exellent coat.

Nyt vaan panostetaan harjoitteluun toisten koirien seurassa.

Edellisillan vikat seisomistreenit

 

Naamakuva

Seisominen onnistui vain hetkittäin, kun Konstan teki mieli ennemmin tehdä tuttavuutta muiden koirien kanssa.

Liikkeessä

Liikkeessä

Konstan ruokamaistiaiset

Päätin tänään kokeilla kaikilla lihoilla, mitä pakkasesta löytyy, mitkä kelpaavat nirsolle Konstalle. Mielenkiintoista oli myös nähdä, missä järjestyksessä Konsta minkäkin syö.






Tarjolla oli:
1. Nappulalautanen
- Canagan (4. & 8.)
- Royal Canin Dermacomfort (2.)
- Natural menu (3.)
2.
- Lihaista rasvaa (1.)
- Poroa (ei syönyt)
- Kalkkunaa (9.)
3.
- Seitiä (ei syönyt)
- Alkuvoima junior (söi sen jälkeen kun lopetin kuvaamisen)
- Sika-nauta jauhelihaa (ei syönyt)
4.
- Naudanmahaa (5.)
- Sikaa (7.)
- Heppaa (6.)

Kalaa ja poroa Konsta ei ole milloinkaan ollut halukas syömään. Alkuun Konsta ei suostunut syömään kuin broilerinsiipiä eli edistystä on tapahtunut.

Mielenkiintoista oli, että niin paljon hehkutettu koulutusnami Natural menu oli nappulalautaselta vasta toinen valinta. Konsta söi ensin RC Dermacomfortin nappulat.

Pieniä iloja

Fram voi kohtuullisen hyvin, vaikka ennuste olikin todella huono. Tällä hetkellä harrastamme agilityä puoliteholla, ja katsomme mihin suuntaan Framin vointi etenee. Lääkitystä on jo voitu vähentää ja hengitysäänet ovat paremmat.

Konstan kanssa olemme aloittaneet agilityn alkeiden treenaamisen. Näin nuoren koiran kohdalla se tarkoittaa lähinnä vain ohjauksien harjoituksia ilman rimoja hypyissä sekä putken harjoittelua. Motivoiminen on ollut Konstan nirsouden takia erityisen haastavaa, mutta vihdoin olemme löytäneet yhden lelun, minkä vuoksi Konsta tekee ihan mitä vain. Se lelu on kaninkarvasta tehty patukka.

Päivä kerralla elellään eteenpäin ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ilmottauduttiin Jyväskylään näyttelyyn, missä Konsta osallistuu ensimmäiseen junnuluokkaansa.

Konsta syksyisissä maisemissa Sipoonkorvessa 11.10.2013

Eikö tämä koskaan lopu?

Vaikka olen jo paljon oppinut elämisestä ja omasta itsestäni, niin en silti vieläkään osaa näyttää tunteitani. Voin itkeä ja asua omassa synkkyydessäni, kun olen yksin.

Olin agilitykisoissa töissä viikonloppuna. Ja se oli raskasta. Ei siksi, että Framista ei ehkä ole agilitykoiraksi. Tajusin, ettei Framia ehkä kohta enää ole.

Sairauden hoitoa, pelkotiloja ja loppuunpalamista

Framin lääkityksen alkamisen jälkeen kaikki näytti ensimmäisen viikon aikana hyvältä. Ei yskinyt ja luonteeltaankin oli melko samanlainen. Kaikki muuttui heti, kun  viikon jälkeen Butordol (rauhoittava opiaatti) lopetettiin. Alle vuorokaudessa Framin yskä oli palannut takaisin ihan samanlaisena kuin mitä se oli. Olin varma, että Fram täytyy lopettaa.

Soitin koko torstaipäivän HauMau:un enkä saanut Heikki Putroa kiinni. Milloin oli leikkaus ja milloin potilaskäynti kesken. Vasta neljältä Heikki soitti takaisin päin ja sanoi, että lisätään vaan lääkitystä. Kortisonannos tuplattiin, jatkettiin Butordolia vielä viikon ajan ja lisäksi astmalääke Teofylliini. Yskä loppui melko nopeasti, mutta Fram oli oudompi kuin ennen. Todella kiukkunen muille koirille ja ottikin Konstan kanssa pari kertaa yhteen.

Viikko meni vielä Butordolilla ja pelkäsin niin sen lopettamista. Olin varma, että Fram alkaa taas yskimään ja sitten ei ole mitään tehtävissä. Niin ei käynyt. Fram ei alkanut yskimään. Mitään varmaa ei voi kuitenkaan sanoa ennen kontrollikäyntiä eläinlääkärissä, joka on 1.8.


Konstasta taas on tullut arka etenkin isojen koirien suhteen. Pelkoreaktio on tosi voimakas. Kiitos vaan sille idiootille, joka piti aggressiivista koiraansa vapaana, ja nyt me ollaan tässä tilanteessa.

Konsta on myös todella nirso. Pakko vaihtaa edes hetkeksi raakaruokinnalta nappulalle, koska tällä hetkellä sen ruokinta on ihan järkyttävässä epätasapainossa.

Olen niin loppu. Ongelmat kasaantuu päällekäin eikä ne lopu koskaan. Odotan kauhulla mitä on tulossa, koska vielä ei ole kertaakaan ollut hetkeä, jolloin ei olisi takaraivossa ollut ahdistusta tai pelkoa jostain asiasta.

Ilmotin Konstan 12 kerran pentuagilityyn ja nyt ollaan aloitettu toko myös.

Lopun alkua(ko?)

Fram alkoi jälleen yskimään rajusti lauantaina iltapäivästä. Oksensi runsaasti limaa ja verensekaista vaahtoa. Yskiminen jatkui koko lauantain ja sunnuntain välisen yön eikä Fram nukkunut ollenkaan. Koko yön yritin pitää Framin pystyasennossa, koska joskus musta tuntui, että siitä olisi ollut jonkinlaista hyötyä. Fram hyperventiloi ja välillä taas pidätti jopa puolen minuutin ajan hengitystä. Joinain hetkinä veti niin syvään henkeä, että kuului hirveä korina. Ajattelin, että se oli nyt tässä. Loppuyöstä olin niin väsynyt, etten noussut enää tarkistamaan korinan jälkeistä tilaa. Jos Fram kuoli nyt, niin ainakin sen olisi helppo olla.

Yöllä pohdin, missä menee se raja, mikä on liikaa? Milloin pidän koiraa hengissä vain omaa itseäni varten. Että mun ei tarvitsisi kokea menetyksen tunnetta. Yöllä lupasin Framille, ettei sen tarvitse enää elää yhdenkään tällaisen yön yli.

Huomasin kielen hieman sinertävän. Aamuviideltä soitin ensimmäisen kerran päivystävälle kunnaneläinlääkärille. Vastaaja sanoo "eläinlääkäri on juuri nyt toimenpiteessä, mutta jätä viesti vastaajaan, niin hän ottaa mahdollisimman nopeasti yhteyttä." Jätin viestin vastaajaan, mutta mitään soittoa ei kuulu takaspäin. Soitin seitsemältä, kahdeksalta, yhdeksältä ja kymmeneltä eikä mitään soittoa ikinä tule takaspäin. Siinä vaiheessa jo totesin, että taitaa eläinlääkäritäti nyt olla kyllä nukkumassa eikä missään toimenpiteessä...

Framin vointi oli huono, edelleen yski ilman minkäänlaista taukoa. Häntä roikkui alaspäin ja katse oli niin surullisen näköinen. Konsta oli todella huolissaan ja lähdinkin hetkeksi Konstan kanssa pois.

Iltapäivästä jatkoin kunnaneläinlääkärille soittelua eikä vieläkään vastaa. "Eläinlääkäri on juuri nyt toimenpiteessä, mutta..."

En jaksanut enää ja soitin Aistiin. Sinnekin täytyi jonottaa puhelimessa 20min, mutta sentään vastasivat. Käskivät tulla viimeistään illalla, jos kunnaneläinlääkäri ei vastaa. Epäilivät henkitorven romahtaneen enemmän ja ensiapu tarpeen. Eivät luvanneet, että Fram selviäisi hengissä yön yli. Jätin hieman napakamman viestin kunnaneläinlääkärin vastaajaan siitä, että lähdemme Aistiin ensiapuun, jos emme sinne pian pääse. Meni kaksi minuuttia ja kunnaneläinlääkäri soitti ja käski tulla tunnin päästä.

Framille laitettiin piikillä kortisonia ja antibioottia sekä saatiin antibioottiresepti kouraan. Käski mennä arkipäivänä omalle eläinlääkärille, joka pohtisi jatkoa.

Sain keskiviikoksi ajan Framille HauMau:hun Heikki Putrolle, joka on erittäin perehtynyt hengitystiesairauksiin. Putro ei suostunut päästämään Framia kotiin ilman, että olisi tähystänyt sen. Uutiset olivat odotettua huonommat.

Framilla ei olekaan trakeakollapsia. Se onkin ollut virhediagnoosi YES:iltä. Framilla on bronkomalasia, eli sen vasemman keuhkon keuhkoputket painuvat täysin kasaan uloshengittäessä. Tilanne on edennyt jo niin pahaksi, että keuhkoputket vuotavat verta ja niissä on todella voimakas tulehdus.

Ennuste on todella huono ja Framin päästäminen kärsimyksistään saattaa olla ainoa vaihtoehto. Nyt kuitenkin kokeilemme muutaman viikon tai kuukauden ajan lääkityshoitoa. Mikäli tilanne ei muutu yhtään paremmaksi, on tehtävä vain päätös lopetuksesta.

Lääkityksenä: Antibiootti 2 krt vuorokaudessa, kortisoni 1 krt vuorokaudessa sekä eläinlääkäriasemilla usein esirauhoitteena ja voimakkaana kipulääkkeenä käytettävä Butordol, joka annetaan aina kahdeksan tunnin välein. Tarkoitus on pitää Fram viikon ajan niin rauhoitettuna, ettei se yski ollenkaan ja verenvuoto saataisiin lakkaamaan.

Nyt Fram makaa mun vieressä ja on melko rauhallinen. Kovin innoissaan haluaisi lenkille lähteä, mutta ei kuitenkaan jaksa edes ravata vaan pitää kävellä tosi hitaasti. Yritti tänään jopa hieman leikkiäkin ja heittäytyi leikkiinkutsuasentoon ja kieri nurmikolla. Sen jälkeen niin kova läähätys, ettei meinannut kotiovelle jaksaa kävellä. Kieli on väriltään tällä hetkellä todella tumma, ja eläinlääkärit eivät osanneet sanoa, mistä se voisi johtua.

Vähän kaikkea ja paljon muuta...

En tiedä pitäisikö aloittaa mukavista vai ikävistä asioista.

Aloitetaan mukavista. Framin agility etenee vauhdilla ja Framista on tullut kunnon putkihullu. Jos Framin antaa tehdä mitä vaan, juoksee se edes takaisin putkea. Tämä on myös hyvä palkka Framille.

Ollaan harjoiteltu nyt paljon pelkkiä 2on2off:eja kontakteilla, ei muuten suoritettu kontaktiesteitä ollenkaan. Keppejä ollaan harjoiteltu verkoilla ja keinua tuettuna. Ratana ollaan menty hyppyjä ja putkea. Framin elämäntehtävä on mennä niin kovaa kun kintuista pääsee.

Tokoilu ollaan jätetty nyt vähemmälle, sillä kaikki ylimääräinen aika ollaan käytetty vapaaharjoitteluun JAU:n kentällä. Oltiin kuitenkin möllitokossa, joka meni hyvin JA huonosti.

Luoksepäästävyys 9
Paikkamakuu 0
Seuraaminen  10
Liikeestä maahanmeno 5
Liikkeestä seisominen 5
Estehyppy 6
Luoksetulo 10

Kuumapäivä ja paikkamakuu asfaltilla ei ollut Framin mieleen.

Samana päivänä osallistuttiin molempien poikien kanssa MatchShow:un. Fram oli pienten koirien sinisten paras ja Konsta oli pentujen punaisten kolmas. Hyvin molemmat siis pärjäsivät ja kotiin tuotiin paljon palkintoja.

Konstan kanssa ollaan harjoiteltu vain arjen perusasioita, kuten portaissa kävelyä, hihnassa kävelyä jne.

Ikäviä asioita.

Framin kimppuun hyökkäsi vapaana ollut valkoinenpaimenkoira, kun mulla molemmat koirat kytkettynä. Valkkarin omistaja ei nähnyt siinä mitään väärää, että piti koiraansa irti. Nyt jälkipuintina käydään läpi ongelmia, jotka koituivat kyseisestä hyökkäyksestä.

Konsta pelkää koiria ja Fram taas suojelee mua niiltä.

Agilityä, tokoa, pentukurssia ja muuta elämää

Konstan hetkittäiset pelkopuuskat ovat ilmeisestikin testosteronitason vaihteluita, kun kyseessä tuon ikäinen pentu. Aiemminhan Konsta ei pelännyt mitään. Nyt ollut vaihtelevasti päiviä, jolloin kaikki pelottaa ja kun taas mikään ei pelota. Pelokkaat päivät ovat jo vähentymään päin.

Framin kanssa meillä alkoi agitreenit, ja jo ensimmäisten treenien jälkeen tajusin, että tämä on SE Framin juttu. Vauhtia ja intoa riitti vaikka muille jakaa, ja esteiden suorituksetkin pääosin menee kuin vettä vaan. Tumma, mutkalla oleva putki tuotti alkuun hieman  vaikeuksia, mutta niistäkin päästiin treenien aikana jo eroon. Keppejä Fram ei tietenkään vielä osaa, vaan niitä joudutaan harjottelemaan pitkin kesää.

Tarkoituksena oli mennä Framin kanssa muutaman viikon kuluttua möllitokoon, mutta en tiedä onnistuuko se, kun Fram ei suostu enää mennä maahan makaamaan. Huomasin viime viikolla, että esim. jäävissä liikkeissä Fram ei päästä mua takaisin vierellensä vaan kauhistuneen näköisenä väistää heti kun tulen "liian" lähelle. Se pelkää, että astun tassun päälle. Harjoiteltiin asiaa, ja se hetkeks jopa helpotti, mutta sitten Fram ei enää suostunut mennä maahan ollenkaan. Ehkä Fram meneekin vain "misseilemään" kehiin ja helpotettuun mölliin(saa palkata kokoajan), niin pääsee vähän tutustumaan uusiin tilanteisiin.

Konsta on nyt satavarmasti ehdollistunut naksuttimeen, joten olen aloittanut muunkin koulututuksen. Luoksetuloa ollaan harjoiteltu siitä lähtien, kun Konsta tuli. Mutta nyt se on lähtenyt vähän sammumaan, Konstaa kiinnostaa enemmän muut jutut.

Käytiin Konstan kanssa ensimmäistä kertaa ihan treenaamassa, että mentiin yhteen paikkaan ihan sitä varten. Olin todella yllättynyt Konstan oppimiskyvystä ja motivaatiosta. Harjoiteltiin seuraamista ja seisomista.

Eilen meillä alkoi Konstan kanssa pentukurssi. Siellä harjoiteltiin kontaktia ja rauhoittumista.

Epätoivon hetkiä

Näin yöllä painajaista, että Fram on taas sairas. Heräsin siihen, että Fram yskii. Näitä päiviä on satunnaisesti, mutta liian usein. Pelottaa ja mietin usein, että elääkö tuo edes viisi vuotiaaksi asti. Aika näyttää.

Ensi viikolla meillä alka agilitytreenit JAU:ssa.  Toivottavasti Fram pysyy terveenä, koska varmasti tykkäisi agilitystä.

Nyt on vain pieni epätoivon hetki.


Olen pohtinut, että olenko sosiaalistanut Konstaa liikaa. Voiko se olla mahdollista? Alkuun kaikki sujui hyvin, mutta nyt maailma tuntuu hirveän pelottavalta. Toiset koirat pelottaa jo kaukaa ja jotkut ihmisetkin. Myös yksinolo on vaikeampaa. Olenkohan pilannut kaiken?

Meillä alkaa onneksi pentukurssi kahden viikon päästä.

Konsta 4kk

Konsta 4kk

Konsta 4kk



Konsta 4kk

Konstan sosiaalistamista ja molempien kouluttamista

Olemme kerenneet nyt:
- käydä tallilla useamman kerran: Konsta on todella hyvin tottunut hevosiin. Ei pelkää niitä ollenkaan, mutta osaa kuitenkin varoa ja väistää hevosia. Konsta on viettänyt muutaman kerran tallilla jopa kuuden tunnin päiviä eikä nämäkään päivät saa pattereita loppumaan.

- käydä Itiksessä: Konsta ei stressannut lainkaan, vaan nukkui onnellisesti käytävillä, kun itse join kahvia. Kävimme myös faunattaressa katsomassa eläimiä ja ostamassa metallisen noutokapulan.

- käydä mummolla ja vaarilla: Kävimme etenkin tutustumassa häkeissä asustaviin äänekkäisiin hirvikoiriin. Yksin Konsta ei uskaltanut häkille mennä, mutta kun itse menin mukaan, niin pian Konsta tuli perästä.

- matkustaa junalla: Koko junamatkan Konsta yllättäen nukkui... Välillä tuntuu, että onko tämä sosiaalistaminen turhaa, kun ei toi jätkä pienestä stressaa. Vietimme myös tunnin rautatieasemalla ihmisten keskellä hälinässä ja kuunnellen kuulutuksia. Harjottelimme myös ritilän päällä kävelyä.

- käydä kevätmarkkinoilla: Käveltiin tori läpi ja seurailtiin ihmisten menoa. Fram oli myös mukana. Fram pelkäsi ilmapalloja ja haukkui niille, Konstaa ei kiinnostanut.

- käydä tivolissa: Huvitti, kun Konsta ei tuntunut edes huomaavan, että olimme jotenkin normaalia erikoisemmassa paikassa. Hirveä meteli, paljon ihmisiä, juoksevia ja kiljuvia lapsia. Ja mikä Konstaa kiinnostaa? Lentelevät lehdet. Kävimme tervehtimässä ystävällisen oloista labradorinnoutajaa. Se Konstaa pelotti.

- käydä eläinlääkärissä: Ensimmäiset rokotukset haettiin. Konsta ei edes huomannut mitään, kun keskittyi namien syömiseen.

- käydä kasvattaja-Johannalla: Konstaa alkuun jännitti toiset koirat, ja hakeutui syliin turvaan. Hetken kuluttua ei poika meinannut pysyä housuissansa, kun olisi halunnut tyttöjen perässä juosta.

- käydä tutustumassa toiseen vieraaseen kissaan: Konsta kävi tutustumassa Tane-kissaan. Kaikki meni hyvin ja kissakin innostui leikkimään Konstan kanssa.

Konsta 14 vko

Kouluttamista:

Konstan kanssa kouluttaminen on keskittynyt kaikkein tärkeimmän, eli luoksetulon harjoitteluun. Se ei ollut alkuun helppoa ollenkaan, sillä Framia itsenäisempänä Konstalla oli hinku lähteä omille teilleen. Nyt luoksetulo sujuu häiriöttömässä ympäristössä hyvin.

Sen lisäksi olen ehdollistuttanut Konstaa naksuttimeen ja aloittanut seisomisen harjoittelun. Seisomista tahkotaan edelleenkin Framin kanssa. Framilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää seisomista, kun eihän se tavallaan tee silloin mitään. Istuminen ja maahanmeno on ollut paljon helpompia kouluttaa, joten siksi aloitamme Konstan kanssa "vaikeimmasta", eli seisomisen harjoittelusta.

Konstan kanssa ollaan myös leikitty lusikoilla ja avaimilla, jotta metallin pitäminen (tulevaisuudessa metallikapulan) suussa onnistuisi. Framilla ei vielä edes puisen kapulan pitäminen onnistu kuin muutaman sekunnin ajan.

Päästiin tänä vuonna Framin kanssa JAU:hun. Agilitytreenit alkavat meillä parin viikon kuluttua.

Framin treenit ja Konstan tekemiset

Framilla oli tokotreenit, mitkä ei mennyt kauhean hyvin. Fram oli väsynyt ja vailla mikäänlaista motivaatiota. Mietityttää, onkohan kaikki nyt hyvin... Ei yhtään tyypillistä käytöstä Framille.

Konstan kanssa käytiin Itiksessä tutustumassa suureen Maailmaan. Konsta otti kaiken rennosti, ja nukkui käytävillä ja sylissä. 

Suunnitelmia

Seuraavan kahden viikon suunnitelmat Konstan osalta liittyvät uusiin asioihin tutustumiseen. Tavoitteena olisi ainakin:

- Käydä tallilla ainakin muutaman kerran, etenkin nähdä hevosia liikkeessä
- Matkustaa junalla/bussilla
- Tutustua isoihin, rauhallisiin koiriin
- Nähdä lapsia sen verran, kun mahdollisuuksia löytyy
- Käydä jossain ostoskeskuksessa, minne saa koiran kanssa mennä
- Tutustua vielä johonkin vieraaseen kissaan
- Tutustua erilaisiin pintoihin, esim. Rampit, ritilät, liukkaat pinnat, mitä nyt vain keksii

Framin kanssa treenaillaan sen mukaan, mitä terveys sallii. Tällä hetkellä Fram voi hyvin, ja huomenna meillä alkaakin pitkästä aikaa tokotreenit koirakoulu Tokoluokassa. 

Fram on ottanut Konstan hyvin ja nauttii painiseurasta! Ongelmia on ollut välillä, kun tulee kinastelua luista tai leluista. Mutta ei ainakaan toistaiseksi mitään vakavaa.

Koulupäivä ja lehmiin tutustumista

Konstan sosiaalistaminen ja yksinolotreenit etenee. 

Torstai: Torstaina keskityttiin paljon yksinolon treenaamiseen. Ennen torstaita Konsta jäi aina haukkumaan, jos lähdettiin Framin kanssa lenkille. Ja vaihtelevasti haukkui silloinkin, kun Fram jäi seuraksi. Harjoiteltiin aluksi niin, että Konsta jäi muuhun asuntoon yksin, kun mentiin Framin kanssa makuuhuoneeseen. Vasta, kun tämä alkoi toimimaan ja Konsta oli väsyneempi, mentiin Framin kanssa ulko-oven toiselle puolen.

Nyt Konsta jää Framin kanssa ja ilman Framia yksin kotiin hiljaa. Tosin Konsta on jäänyt aivan yksin kotiin vain ollessaan väsynyt, ja onkin mielellään jäänyt nukkumaan. Välillä Konsta ei edes tule ovelle vastaan, vaan jatkaa uniaan.

Torstaina käytiin pikaisesti tutustumassa pihakoira Konnaan ja lähemmin Konsta teko myös tutttavuutta Hunni-kissaan. Alkuun Konna oli vähän pelottava, mutta vartin jälkeen jo painittiin... Kissaan Konsta suhtautui kunnioittavasti.

Perjantai: Perjantaina Konsta oli koko päivän mukana koulussa. Opettajan Lyyli-Podengo piti Konstalle seuraa. Konsta kulki sylistä toiseen ja totutteli käsittelyyn ja myös pöydällä olemiseen. Koulupäivän päätteeksi kävimme tutustumassa pihalla oleviin lehmiin. Alkuun ne jännitti ihan hirveesti, mutta namien ja vartin kuluttua Konsta jo leikki jääpaloilla eikä välittänyt lehmistä.



Illalla ystäväni iso, sekarotuinen ja vilkas nuori koira tuli tutustumaan Konstaan. Konstaa selkeästi jännitti, kun Iita oli niin levoton ja äänekäs.

Lauantai: Aamupäivällä kävimme Konstan kanssa "pentutreffeillä" Keravalla. Rotuina oli paikalla belgianpaimenkoira, australianpaimenkoira, lapinkoira, collie ja kultainennoutaja. Kaikki olivat siis huomattavasti Konstaa suurempia. Konsta tyytyi katselemaan muiden pentujen menoa sylistä ja jalkojen välistä. Hieman teki tuttavuutta nuorimman, eli 10 viikkoisen australianpaimenkoiran, kanssa ja hetken jopa leikkivätkin. Isompien rajummar leikit olisivat olleet Konstalle liian rajuja.

Illalla ystäväni 1-vuotias labradorinnoutaja Aku tuli käymään. Aku oli Iitaa huomattavasti rauhallisempi ja ymmärsi, että toinen on pieni. Akun kanssa kaikki meni hyvin eikä Konstaa pelottanut ollenkaan.

Sosiaalistamista

Framin kanssa tein sen virheen, että en uskaltanut ottaa sitä mukaan joka paikkaan, sillä pelkäsin tarttuvia tauteja.

Konstan kanssa siis päätin hoitaa sosiaalistamisen kunnolla. Näin meidän ensimmäinen viikko on mennyt:

Maanantai: Totuteltiin kotona olemiseen ja käytiin tutustumassa Jeriin ja Viliin. Alkuun vähän jänskätti, mutta Jeri-pappa vei Konstan sydämmen. Viliä harmitti, kun mulla on taaaas uusi kakara. Mutta eiköhän se siitä pian iloksi muutu.

Tiistai: Käytiin aamupäivällä Konstan kanssa mustissa ja mirrissä. Satuttiin semmoiseen aikaan, että siellä oli kahden kultaisennoutajan ja yhden labradorin leikkihetki. Konsta pääsi tutustumaan isoihin, rauhallisiin koiriin ja seurailemaan niiden leikkiä sivusta. Alkuun Konstaa jännitti niin paljon, että piiloutui pehmolelujen sekaan, mutta pian se jo seuraili rauhallisesti ja olikin nopeasti jo unessa. Koirien lisäksi Konsta pääsi tutustumaan Mustin ja Mirrin työntekijöihin.

Illalla Konsta lähti mukaan tallille, kun olin menossa ratsastamaan. Hoitotäti Sanna lähti mukaan huolehtimaan Konstasta ratsastustunnin ajaksi. Tallilla Konsta pääsi tutustumaan moneen ihmiseen ja tietysti hevosiin. Käytiin seuraamassa edellistä tuntia katsomosta, ja Konsta vain seuraili katseellaan hevosia. Käytiin myös tutustumassa yhteen kimoon hevoseen maneesissa, ja se vähän jänskätti. Tallissa Konstaa jännitti, jos sen laski maahan, mutta sylissä kaikki oli niin ookoo, että siihen nukahti.

Keskiviikko: Aamulla lähettiin Konstan kanssa tutustumaan toiseen talliin ja Tomppa-hevoseen. Satulahuoneessa käytiin moikkaamassa remmissä kiinniolevaa Leksaa (suursnautseri). Leksa oli Konstan mielestä vähän pelottava, mutta Konsta tyytyi seurailemaan kauempaa. Tallissa pidin Konstaa vapaana, ja alkuun Konstaa piti houkutella nameilla liikkumaan perässä. Kylmä tallin lattia oli inhottava ja hevoset piti kummallista ääntä. Harjaillessani Tomppaa Konsta tuli kuitenkin karsinan viereen istumaan ja katseli rauhallisesti Tomppaa. Kahdessa tunnissa Konsta rohkaistui liikkumaan hyvin tallissa eikä kauheasti välittänyt hevosista.

Tallilla Konsta näki myös kengitystä ja kuuli siihen liittyviä kovia ääniä eikä niistä välittänyt.

Torstai: Tänään harjoitellaan vain yksinjäämistä, sillä se on Konstalle vaikeaa jos Framkin lähtee. Päivällä saatetaan käydä tapaamassa pihakoira Konnaa ja illalla iskällä syömässä.

Meillä on vauva!

Meille tuli sunnuntaina vauva.

9-viikkoinen Hulmukan Konsta (Damirazin Dynamiitti x Hulmukan Hertta), kutsumanimi on Konsta.