Agilityä, tokoa, pentukurssia ja muuta elämää

Konstan hetkittäiset pelkopuuskat ovat ilmeisestikin testosteronitason vaihteluita, kun kyseessä tuon ikäinen pentu. Aiemminhan Konsta ei pelännyt mitään. Nyt ollut vaihtelevasti päiviä, jolloin kaikki pelottaa ja kun taas mikään ei pelota. Pelokkaat päivät ovat jo vähentymään päin.

Framin kanssa meillä alkoi agitreenit, ja jo ensimmäisten treenien jälkeen tajusin, että tämä on SE Framin juttu. Vauhtia ja intoa riitti vaikka muille jakaa, ja esteiden suorituksetkin pääosin menee kuin vettä vaan. Tumma, mutkalla oleva putki tuotti alkuun hieman  vaikeuksia, mutta niistäkin päästiin treenien aikana jo eroon. Keppejä Fram ei tietenkään vielä osaa, vaan niitä joudutaan harjottelemaan pitkin kesää.

Tarkoituksena oli mennä Framin kanssa muutaman viikon kuluttua möllitokoon, mutta en tiedä onnistuuko se, kun Fram ei suostu enää mennä maahan makaamaan. Huomasin viime viikolla, että esim. jäävissä liikkeissä Fram ei päästä mua takaisin vierellensä vaan kauhistuneen näköisenä väistää heti kun tulen "liian" lähelle. Se pelkää, että astun tassun päälle. Harjoiteltiin asiaa, ja se hetkeks jopa helpotti, mutta sitten Fram ei enää suostunut mennä maahan ollenkaan. Ehkä Fram meneekin vain "misseilemään" kehiin ja helpotettuun mölliin(saa palkata kokoajan), niin pääsee vähän tutustumaan uusiin tilanteisiin.

Konsta on nyt satavarmasti ehdollistunut naksuttimeen, joten olen aloittanut muunkin koulututuksen. Luoksetuloa ollaan harjoiteltu siitä lähtien, kun Konsta tuli. Mutta nyt se on lähtenyt vähän sammumaan, Konstaa kiinnostaa enemmän muut jutut.

Käytiin Konstan kanssa ensimmäistä kertaa ihan treenaamassa, että mentiin yhteen paikkaan ihan sitä varten. Olin todella yllättynyt Konstan oppimiskyvystä ja motivaatiosta. Harjoiteltiin seuraamista ja seisomista.

Eilen meillä alkoi Konstan kanssa pentukurssi. Siellä harjoiteltiin kontaktia ja rauhoittumista.

Epätoivon hetkiä

Näin yöllä painajaista, että Fram on taas sairas. Heräsin siihen, että Fram yskii. Näitä päiviä on satunnaisesti, mutta liian usein. Pelottaa ja mietin usein, että elääkö tuo edes viisi vuotiaaksi asti. Aika näyttää.

Ensi viikolla meillä alka agilitytreenit JAU:ssa.  Toivottavasti Fram pysyy terveenä, koska varmasti tykkäisi agilitystä.

Nyt on vain pieni epätoivon hetki.


Olen pohtinut, että olenko sosiaalistanut Konstaa liikaa. Voiko se olla mahdollista? Alkuun kaikki sujui hyvin, mutta nyt maailma tuntuu hirveän pelottavalta. Toiset koirat pelottaa jo kaukaa ja jotkut ihmisetkin. Myös yksinolo on vaikeampaa. Olenkohan pilannut kaiken?

Meillä alkaa onneksi pentukurssi kahden viikon päästä.

Konsta 4kk

Konsta 4kk

Konsta 4kk



Konsta 4kk