Framilla alkoi 6.8. raju kohtauksittainen yskä, joka yltyi niin pahaksi, että Fram oksensi vaahtoa, jonka seassa oli verta. Lähdettiin siltä seisomalta eläinlääkäriin ajamaan paniikissa. Tietysti kukaan eläinlääkäri ei juuri silloin vastaa, kun hätä on suurin. Tai ainakin tuntuu siltä.
Tuusulan kunnan eläinlääkärissä Fram tutkittiin perusteellisesti. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että yskä on aivan liian rajua kennelyskäksi, ja epäilys osuikin trakeakollapsiin. Mikä trakeakollapsi? Olin kuullut nimen aikaisemmin, ja tiesin tavallaan mitä se tarkoittaa, mutta oikeasti en kuitenkaan tiennyt yhtään mitään. Internetistä ei suomenkielistä, luotettavaa materiaalia aiheesta juurikaan löydy.
Kunnallisesta eläinlääkäristä lähdettiin Keravalle Eläinlääkäriasema Kauriiseen röntgeniin. Muita vaihtoja trakeakollapsin lisäksi olivat siis kennelyskä, muu akuutti hengitystieinfektio tai vierasesine. Röntgenkuvissa ei näkynyt selkeästi mitään, mutta se ei kuitenkaan poissulkenut trakeakollapsin mahdollisuutta. Saimme lähetteen Yliopistolliseen eläinsairaalaan jatkotutkimuksiin.
Eläinlääkäreiden usko trakeakollapsin mahdollisuuteen alkoi vähentyä, ja toivoin itsekin, ettei siitä olisi kyse, mutta en uskaltanut luottaa. Halusin Framin tähystykseen. 21.8. Fram pääsi ensimmäisen kerran Yliopistolliseen eläinsairaalaan jatkotutkimuksiin. Kaikki veriarvot olivat normaalit, hengitysäänet normaalit, sydänäänet normaalit. Eläinlääkärit epäilivät joko suolistoloisien toukkamuotoja, keuhkomatoja tai kennelyskää. Vein kolmen päivän ulostenäytteen, ja tulos oli puhdas.
Päätettiin kasvattajan kanssa, että halutaan kuitenkin se tähystys, vaikkakaan eläinlääkärit eivät enää epäilleet trakeakollapsia, vaan erittäin rajua kennelyskää.
Tänään, 3.9.2012, Fram oli keuhkoputkien tähystyksessä ja keuhkohuuhtelunäytteiden otossa.
Framilla siis on henkitorvessa kaulan alueella ensimmäisen asteen (eli lievä) trakeakollapsi eli kokoonpainuminen. Pelko muuttuikin siis todeksi.
Framilla ei toistaiseksi aloiteta lääkitystä, vaan odotetaan ensin huuhtelunäytteiden tulosta. Tulosten perusteella aloitetaan jatkohoidon suunnittelu.
Samaan aikaan tuntuu väärältä ja kauhean kornilta, että Fram kerkesi yskiä kuukauden, ennen kuin lopullinen diagnoosi varmistui. Ja se oli se, mitä ensimmäinen eläinlääkäri epäili. Tähän diagnoosiin vaadittiin siis lähes kuukausi aikaa, 1000€ ja neljä eläinlääkäriä.
Pitää siis vaan luottaa siihen omaan intuitioon. Tunnen oman koirani, ja tiedän milloin jokin on oikeasti vialla.
tiistai 4. syyskuuta 2012
torstai 12. heinäkuuta 2012
Toko - este
Oltiin Framin kanssa tokon intensiivikurssilla, ja tänään oli viimeinen kerta. Kauan ollaan tehty jo töitä hypyn onnistumiseksi, ja onkin tuntunut ettei siitä tule mitään.
Kärsivällisyys kannatti. Ja nyt vaadittiinkin pitkää kärsivällisyyttä ja toistoja toistojen perään. Ongelmat oli, että Fram joko tarvitsi käsimerkin tai namin esteen toiselle puolelle valmiiksi.
Nyt yhtäkkiä Fram ei enää tarvitse kumpaakaan. Ja tämä ilmeisesti vaan niiden satojen toistojen ansiosta. JEEJEE.
Ehkä se vielä oppii noudonkin...
Kärsivällisyys kannatti. Ja nyt vaadittiinkin pitkää kärsivällisyyttä ja toistoja toistojen perään. Ongelmat oli, että Fram joko tarvitsi käsimerkin tai namin esteen toiselle puolelle valmiiksi.
Nyt yhtäkkiä Fram ei enää tarvitse kumpaakaan. Ja tämä ilmeisesti vaan niiden satojen toistojen ansiosta. JEEJEE.
Ehkä se vielä oppii noudonkin...
maanantai 9. heinäkuuta 2012
Pidempi treenitauko...
Pieni kyllästyminen tuli itsellä hetkellisesti kouluttamiseen. Tuntui, ettei Fram edisty eikä kummallakaan enää riittänyt motivaatio. Loma oli paikallaan.
Tauko kesti kolme kuukautta, jolloin keskityttiin vain arkikäyttäytymiseen. Olen keskittynyt ohituksiin, lapsiin totuttamiseen, hevosiin totuttamiseen, portaissa kävelyyn ja kaikkeen muuhun mahdolliseen, missä on arjessa ollut parantamisen varaa.
Haasteellisinta oli hevosiin totuttaminen. Alkuun Fram pelkäsi ja pysyi loitolla haukkumassa, mutta kun rohkaistui, yritti se rähjäämällä ja ajamalla häätää hevoset pois. Ei hyvä juttu. Alkuun pidin Framia remmissä niin, että remmi oli vyötärölläni kiinni. Näin Fram joutui keskittymään siihen mitä teen, samalla kun vein hevosille heiniä tai täytin vesiastioita. En juurikaan välittänyt, jos Fram sai rähinäkohtauksen, vaan odotin sen loppumista, jolloin Fram sai paljon kehuja ja nameja. Nopeasti pystyin pitämään Framia niin, että remmi kulki maassa vain mukana ja viikon sisällä jo irti.
Hevoset ei enää ole pelottavia eikä niitä tarvitse jahdata. Nyt täytyy vain käydä mahdollisimman usein talleilla, jotta opit ei unohdu.
Tokotreeni-lomailun jälkeen mentiin suoraan täyttä päätä tokon intensiivikurssille, joka on tarkoitettu kisaamaan tähtääville. Ryhmässä on meidän lisäksi vain yksi koirakko. Treenipaikkoina on ollut halli, hiekkakenttä ja nurmikenttä. Fram on pärjännyt hyvin eikä huomaa, että mitään taukoa treenaamisessa on ollut. Päinvastoin. Loma on siis tehnyt hyvää, etenkin motivaatiolle.
Tällä hetkellä kisavalmiita liikkeitä ovat alokasluokkaa ajatellen hyppy, liikkeestä maahan meno, seuraaminen ja luoksetulo. Paikallaan makuuta pitää vielä harjoitella nurmikentällä, koska Framin mielestä siinä voi samalla syödä ruohoa, kun makoilee.
Eniten treeniä tarvitsee liikkeestä seisomaan jääminen. Fram ei pysähdy heti vaan hiippailee hetken perässä.
Tauko kesti kolme kuukautta, jolloin keskityttiin vain arkikäyttäytymiseen. Olen keskittynyt ohituksiin, lapsiin totuttamiseen, hevosiin totuttamiseen, portaissa kävelyyn ja kaikkeen muuhun mahdolliseen, missä on arjessa ollut parantamisen varaa.
Haasteellisinta oli hevosiin totuttaminen. Alkuun Fram pelkäsi ja pysyi loitolla haukkumassa, mutta kun rohkaistui, yritti se rähjäämällä ja ajamalla häätää hevoset pois. Ei hyvä juttu. Alkuun pidin Framia remmissä niin, että remmi oli vyötärölläni kiinni. Näin Fram joutui keskittymään siihen mitä teen, samalla kun vein hevosille heiniä tai täytin vesiastioita. En juurikaan välittänyt, jos Fram sai rähinäkohtauksen, vaan odotin sen loppumista, jolloin Fram sai paljon kehuja ja nameja. Nopeasti pystyin pitämään Framia niin, että remmi kulki maassa vain mukana ja viikon sisällä jo irti.
Hevoset ei enää ole pelottavia eikä niitä tarvitse jahdata. Nyt täytyy vain käydä mahdollisimman usein talleilla, jotta opit ei unohdu.
Tokotreeni-lomailun jälkeen mentiin suoraan täyttä päätä tokon intensiivikurssille, joka on tarkoitettu kisaamaan tähtääville. Ryhmässä on meidän lisäksi vain yksi koirakko. Treenipaikkoina on ollut halli, hiekkakenttä ja nurmikenttä. Fram on pärjännyt hyvin eikä huomaa, että mitään taukoa treenaamisessa on ollut. Päinvastoin. Loma on siis tehnyt hyvää, etenkin motivaatiolle.
Tällä hetkellä kisavalmiita liikkeitä ovat alokasluokkaa ajatellen hyppy, liikkeestä maahan meno, seuraaminen ja luoksetulo. Paikallaan makuuta pitää vielä harjoitella nurmikentällä, koska Framin mielestä siinä voi samalla syödä ruohoa, kun makoilee.
Eniten treeniä tarvitsee liikkeestä seisomaan jääminen. Fram ei pysähdy heti vaan hiippailee hetken perässä.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2012
Treenitauko - koira oppii?
Fram on ollut muutaman viikon sairaslomalla kennelyskän ja kynsimurtuman takia. Ennen sairaslomaa olin kerennyt jo pitämään yhden viikon treenitauon, eli yhteensä taukoa tuli kolme viikkoa.
Tänään tokoiltiin pitkästä aikaa, ja hämmästyin, miten Fram on voinut oppia asioita ilman treeniä. Jäävistä liikkeistä maahanmeno on ollut kaikkein epävarmin ja hitain.
Aloin harjoittelemaan päivällä lelulla maahan menoa liikkeestä niin, että aina kun Fram onnistui, heitin lelun sen taakse palkaksi. Vauhtia tuli liikkeen suorittamiseen nopeasti, ja pian Fram alkoi jopa pakittamaan maahan mennessään, kun odotti lelua. Silloin tiesin, että on aika siirtyä nameihin.
Kun namit tulivat kuvioon mukaan, pakittaminen loppui, mutta maahanmeno oli edelleen nopeaa ja varmaa. Olen hämmästynyt, kuinka paljon voikaan saada tunnissa aikaan. Framilla oli motivaatio tauon jälkeen kohdallaan!
Nyt alkaa kaikki alokasluokan liikkeet sujumaan sisätiloissa, täytyy vielä lisätä treeniä vieraissa paikoissa ja ulkona. Voisin alkaa harkitsemaan myös jonkinlaisia toko-kisoja ensi kesälle.
Tänään tokoiltiin pitkästä aikaa, ja hämmästyin, miten Fram on voinut oppia asioita ilman treeniä. Jäävistä liikkeistä maahanmeno on ollut kaikkein epävarmin ja hitain.
Aloin harjoittelemaan päivällä lelulla maahan menoa liikkeestä niin, että aina kun Fram onnistui, heitin lelun sen taakse palkaksi. Vauhtia tuli liikkeen suorittamiseen nopeasti, ja pian Fram alkoi jopa pakittamaan maahan mennessään, kun odotti lelua. Silloin tiesin, että on aika siirtyä nameihin.
Kun namit tulivat kuvioon mukaan, pakittaminen loppui, mutta maahanmeno oli edelleen nopeaa ja varmaa. Olen hämmästynyt, kuinka paljon voikaan saada tunnissa aikaan. Framilla oli motivaatio tauon jälkeen kohdallaan!
Nyt alkaa kaikki alokasluokan liikkeet sujumaan sisätiloissa, täytyy vielä lisätä treeniä vieraissa paikoissa ja ulkona. Voisin alkaa harkitsemaan myös jonkinlaisia toko-kisoja ensi kesälle.
tiistai 3. huhtikuuta 2012
JAU:n katselmus
Muutama viikko takaperin oltiin Järvenpään Agilityurheilijoiden katselmuksessa.
Katselmuksessa oli pieni toko-osuus, agility-osuus ja "tee koirasi kanssa mitä vaan"-osuus.
Toko-osuudessa koira piti jättää riviin paikalleen, ja kävellä noin 20metrin päähän koirasta. Onneksi ollaan harjoiteltu paikallaan makuuta PALJON, koska se on ollut erittäin haasteellista Framille. Harjoittelun tuloksena se oli nyt todella helppoa eikä Framia kiinnostanut vieressä olevat koirakaveritkaan. Kuuliaisesti tää tyyppi vaan odotti, vaikka vielä muutama kuukausi sitten ei todellakaan olisi malttanut.
Kun olin kävellyt 20 metrin päähän koirasta, se piti kutsua luokse. Tämän Fram suoritti epäröimättä ja vauhdilla. Olin super ylpeä.
Paikallaan makuuta ollaan harjoiteltu aktiivisesti kolmella eri harjoituksella. Yksi tapa on, että seison paikallani ja otan vain kellolla aikaa. Ajan pituutta ollaan pikkuhiljaa pidennetty ja pidennetty. Kärsivällisyyttä ollaan harjoiteltu myös niin, että Fram makaa paikallaan ja minä puuhailen omiani, kuten esimerkiksi siivoan tai kävelen ympäriinsä. Kolmas harjoitus on ollut semmoinen, että Framin täytyy maata paikallaan, kun kävelen sen ympäri.
Agility-osuudessa oli suora putki, mutkalla oleva putki ja kolme hyppyestettä. Tiesin, että Fram ei mutkalla olevaan putkeen varmuudella mene, joten meidän ei tarvinnut sitä suorittaa. Alussa sai sanoa, mitä koira jo osaa, ja sen mukaan myös tehtiin. Mentiin siis ratana suoraa putkea ja hyppyesteitä. Agility-osuus meni ihan ok.
Haastavinta oli "tee koirasi kanssa ihan mitä vaan"-osuus. En keksinyt mitä tehtäisiin... Siinä sai leikkiä, esitellä temppuja, tokoilla tai tehdä ihan mitä vaan huvitti. Esiteltiin hieman seuraamista ja leikkimistä leluilla.
Katselmuksessa oli pieni toko-osuus, agility-osuus ja "tee koirasi kanssa mitä vaan"-osuus.
Toko-osuudessa koira piti jättää riviin paikalleen, ja kävellä noin 20metrin päähän koirasta. Onneksi ollaan harjoiteltu paikallaan makuuta PALJON, koska se on ollut erittäin haasteellista Framille. Harjoittelun tuloksena se oli nyt todella helppoa eikä Framia kiinnostanut vieressä olevat koirakaveritkaan. Kuuliaisesti tää tyyppi vaan odotti, vaikka vielä muutama kuukausi sitten ei todellakaan olisi malttanut.
Kun olin kävellyt 20 metrin päähän koirasta, se piti kutsua luokse. Tämän Fram suoritti epäröimättä ja vauhdilla. Olin super ylpeä.
Paikallaan makuuta ollaan harjoiteltu aktiivisesti kolmella eri harjoituksella. Yksi tapa on, että seison paikallani ja otan vain kellolla aikaa. Ajan pituutta ollaan pikkuhiljaa pidennetty ja pidennetty. Kärsivällisyyttä ollaan harjoiteltu myös niin, että Fram makaa paikallaan ja minä puuhailen omiani, kuten esimerkiksi siivoan tai kävelen ympäriinsä. Kolmas harjoitus on ollut semmoinen, että Framin täytyy maata paikallaan, kun kävelen sen ympäri.
Agility-osuudessa oli suora putki, mutkalla oleva putki ja kolme hyppyestettä. Tiesin, että Fram ei mutkalla olevaan putkeen varmuudella mene, joten meidän ei tarvinnut sitä suorittaa. Alussa sai sanoa, mitä koira jo osaa, ja sen mukaan myös tehtiin. Mentiin siis ratana suoraa putkea ja hyppyesteitä. Agility-osuus meni ihan ok.
Haastavinta oli "tee koirasi kanssa ihan mitä vaan"-osuus. En keksinyt mitä tehtäisiin... Siinä sai leikkiä, esitellä temppuja, tokoilla tai tehdä ihan mitä vaan huvitti. Esiteltiin hieman seuraamista ja leikkimistä leluilla.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Agilityn alkeet-kurssin loppusuora
Ensi tiistaina on viimeinen kerta agilityn alkeiskurssia. Tällä hetkellä suoritamme jo aika vauhdilla kontaktiesteitä ja putken. Myös pussia on kerran harjoiteltu eikä siinä ilmennyt minkäänlaisia ongelmia.
Viime kerralla aloimme harjoittelemaan keppejä keppiohjurien avulla. Huomasimme, että Framin kontakti minuun on niin vahva, että sitä pitäisi saada agilitykentillä vähäisemmäksi. Harjoittelimmekin sitten niin, että kouluttaja Miira hoiti Framin palkkaamisen ja minä keskityin vaan vähän takaviistossa seuraamiseen. Hetken kuluttua Fram suorittikin tehtävää paljon itsenäisemmin ja katse oikeaan suuntaan.
Framin itsenäisyyttä vahvistimme myös niin, että lähetin Framin kontaktiesteelle, mutta itse en lähtenytkään mukaan. Esteen lopussa Miira odotti palkkioalustan kanssa. Kerran Fram ihmetteli, että mihin se "mamma" nyt jäi, mutta koska esteen lopussa oli loputon määrä nameja, ei Fram enää epäröinyt suorittaa estettä yksin. Lopuksi menin vain antamaan Framille luvan poistua kontaktialueelta.
Viime kerralla aloimme harjoittelemaan keppejä keppiohjurien avulla. Huomasimme, että Framin kontakti minuun on niin vahva, että sitä pitäisi saada agilitykentillä vähäisemmäksi. Harjoittelimmekin sitten niin, että kouluttaja Miira hoiti Framin palkkaamisen ja minä keskityin vaan vähän takaviistossa seuraamiseen. Hetken kuluttua Fram suorittikin tehtävää paljon itsenäisemmin ja katse oikeaan suuntaan.
Framin itsenäisyyttä vahvistimme myös niin, että lähetin Framin kontaktiesteelle, mutta itse en lähtenytkään mukaan. Esteen lopussa Miira odotti palkkioalustan kanssa. Kerran Fram ihmetteli, että mihin se "mamma" nyt jäi, mutta koska esteen lopussa oli loputon määrä nameja, ei Fram enää epäröinyt suorittaa estettä yksin. Lopuksi menin vain antamaan Framille luvan poistua kontaktialueelta.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Vapaaehtoisuuden voima
Olen vasta viimeaikoina käsittänyt, kuinka ihmeellinen vapaaehtoisuuden voima on. Kun eläimelle annetaan mahdollisuus valita, sujuvat asiatkin paljon helpommin. En nyt siis tarkoita, että eläin saisi tehdä mitä huvittaa.
Hyvänä esimerkkinä kynsien leikkuu. Yleensä ihmiset, niinkuin minäkin ennen, hakevat kynsisakset ja sen jälkeen haetaan koira/kissa tai mennään sen luokse ilmoittaen, että nyt leikataan kynnet! Miten eläin sitten näkee tämän? Ihmisellä on kynsisakset kädessä, jolloin se "hyökkää" päälle ja "vangitsee" syliin tai kaataa lattialle (alistaa) eikä päästä pois. Kaiken lisäksi vielä eläin saattaa kokea epämiellyttäviä tunteita, kun kynsiä leikataan, joskus jopa kipua.
Olen ottanut itse uuden lähtökohdan muun muassa kynsien leikkuuseen. Otan kynsisakset ja menen sohvalle istumaan. Näytän Framille, että mulla on kynsisakset ja pyydän sitä tulemaan kynsien leikkuuseen. Ja kyllähän se lopulta tulee, ja kynsien leikkuukin sujuu paljon helpommin, koska Fram on vapaaehtoisesti tullut kynsienleikkuuseen. Tämä on toiminut kissanikin kohdalla hyvin.
Toinen ensimerkki on lääkkeiden anto. Huomasin tämän toimivan ensin kissani kohdalla, kun sille määrättiin antibiootti-kuuri pissatulehdukseen. Kotiin mennessä ajattelin jo kauhulla, minkälainen tappelu lääkkeenannosta tulee kissan kanssa. Päätinkin sitten kokeilla, että mitä tapahtuu, jos vain tiputan lääkkeen lattialle kissan edessä. Ja Aajahan popsi sen naamaansa onnessaan. Ja nämä eivät olleet mitään "hyvälle maistuvia"-antibiootteja.
Nyt Framilla on pissatulehdus ja kokeilin samaa periaatetta lääkkeen annossa, ja Framkin popsi lääkkeen naamansa ihan itse. Nyt kuurin lopulla Fram on tajunnut, että "ei hitto, toi maistuu ihan hirveelle" eikä enää suostu syömään antibioottia itse. Nyt laitan sen esimerkiksi raa'an jauhelihan sisään ja edelleen vapaaehtoisuudella mennään, vaikkakin vähän huijaamalla.
Hyvänä esimerkkinä kynsien leikkuu. Yleensä ihmiset, niinkuin minäkin ennen, hakevat kynsisakset ja sen jälkeen haetaan koira/kissa tai mennään sen luokse ilmoittaen, että nyt leikataan kynnet! Miten eläin sitten näkee tämän? Ihmisellä on kynsisakset kädessä, jolloin se "hyökkää" päälle ja "vangitsee" syliin tai kaataa lattialle (alistaa) eikä päästä pois. Kaiken lisäksi vielä eläin saattaa kokea epämiellyttäviä tunteita, kun kynsiä leikataan, joskus jopa kipua.
Olen ottanut itse uuden lähtökohdan muun muassa kynsien leikkuuseen. Otan kynsisakset ja menen sohvalle istumaan. Näytän Framille, että mulla on kynsisakset ja pyydän sitä tulemaan kynsien leikkuuseen. Ja kyllähän se lopulta tulee, ja kynsien leikkuukin sujuu paljon helpommin, koska Fram on vapaaehtoisesti tullut kynsienleikkuuseen. Tämä on toiminut kissanikin kohdalla hyvin.
Toinen ensimerkki on lääkkeiden anto. Huomasin tämän toimivan ensin kissani kohdalla, kun sille määrättiin antibiootti-kuuri pissatulehdukseen. Kotiin mennessä ajattelin jo kauhulla, minkälainen tappelu lääkkeenannosta tulee kissan kanssa. Päätinkin sitten kokeilla, että mitä tapahtuu, jos vain tiputan lääkkeen lattialle kissan edessä. Ja Aajahan popsi sen naamaansa onnessaan. Ja nämä eivät olleet mitään "hyvälle maistuvia"-antibiootteja.
Nyt Framilla on pissatulehdus ja kokeilin samaa periaatetta lääkkeen annossa, ja Framkin popsi lääkkeen naamansa ihan itse. Nyt kuurin lopulla Fram on tajunnut, että "ei hitto, toi maistuu ihan hirveelle" eikä enää suostu syömään antibioottia itse. Nyt laitan sen esimerkiksi raa'an jauhelihan sisään ja edelleen vapaaehtoisuudella mennään, vaikkakin vähän huijaamalla.
torstai 12. tammikuuta 2012
Ensimmäiset agilitytreenit
Tiistaina oli Framin ensimmäiset agilitytreenit. On asiat muuttunu paljon kymmenessä vuodessa. Ennen alettiin samantien harjoittelemaan esteitä, nyt aloitettiin ohjausharjoituksilla. Tämä on mielestäni hyvä lähestymistapa, sillä itselle ainakin kaikki oli ihan uutta.
Harjoiteltiin myös palkkiokupin käyttöä, mitä en ole aiemmin kokeillut. Tarkoituksena oli saada koira lähtemään käskystä eteenpäin mahdollisimman vauhdikkaasti. Ensin Fram jätettiin paikalleen istumaan, minkä jälkeen vein lattialla olevalle muovilautaselle namin. Palasin Framin viereen ja odotin, että Fram katsoo namilautasta, minkä jälkeen annoin käskyn "mene!" Koiran on siis tarkoitus nimenomaan katsoa kuppia, koska jos se oppii katsomaan lähdössä mua, niin saattaa se agilityradalla mennä esimerkiksi helposti esteestä ohi.
Harjoiteltiin myös palkkiokupin käyttöä, mitä en ole aiemmin kokeillut. Tarkoituksena oli saada koira lähtemään käskystä eteenpäin mahdollisimman vauhdikkaasti. Ensin Fram jätettiin paikalleen istumaan, minkä jälkeen vein lattialla olevalle muovilautaselle namin. Palasin Framin viereen ja odotin, että Fram katsoo namilautasta, minkä jälkeen annoin käskyn "mene!" Koiran on siis tarkoitus nimenomaan katsoa kuppia, koska jos se oppii katsomaan lähdössä mua, niin saattaa se agilityradalla mennä esimerkiksi helposti esteestä ohi.
 |
| Talvinen kuva Framista! |
maanantai 9. tammikuuta 2012
Kurssimuutoksia
Alunperin oli tarkoitus mennä Framin kanssa BH-kurssille, mutta koska tarvittava osallistujamäärä ei täyttynyt mentiin tokon alkeiskurssille. Alkeiden asiat on Framille jo "tuttua kauraa", mutta kertaus tekee varmasti hyvää.
Ollaan pidetty noin kuukausi koulutustaukoa. Vain joitakin kertoja ollaan harjoiteltu noutoa. Koulutustauko voi olla välillä paikallaan, sillä silloin jotkut virheet/ väärät käytösmallit saattavat unohtua. Esimerkiksi Framin kanssa on ollut ongelmia perusasennon kanssa. Fram hakeutui ennen usein vinoon tai liian kauaksi tai jopa molempia.
Eilen aloitettiin kurssilla perusasennon harjoittelemista, seuraamista ja pysähtymisestä istumista. Tauko oli tehnyt Framille hyvää. Poikittamista ei ollut juuri ollenkaan ja istui myös aika lähelle. Olen huomannut, että mitä kovemmasta vauhdista Framin kanssa tekee pysähdyksen, sitä varmemmin se istuu oikeassa kohtaa ja oikein päin. Näin Fram ei kerkeä ajatella, että kohta pysähdytään.
Ollaan pidetty noin kuukausi koulutustaukoa. Vain joitakin kertoja ollaan harjoiteltu noutoa. Koulutustauko voi olla välillä paikallaan, sillä silloin jotkut virheet/ väärät käytösmallit saattavat unohtua. Esimerkiksi Framin kanssa on ollut ongelmia perusasennon kanssa. Fram hakeutui ennen usein vinoon tai liian kauaksi tai jopa molempia.
Eilen aloitettiin kurssilla perusasennon harjoittelemista, seuraamista ja pysähtymisestä istumista. Tauko oli tehnyt Framille hyvää. Poikittamista ei ollut juuri ollenkaan ja istui myös aika lähelle. Olen huomannut, että mitä kovemmasta vauhdista Framin kanssa tekee pysähdyksen, sitä varmemmin se istuu oikeassa kohtaa ja oikein päin. Näin Fram ei kerkeä ajatella, että kohta pysähdytään.
perjantai 6. tammikuuta 2012
Kuvia vuodelta 2011
 |
| Tässä kuvassa Fram on juuri haettu kasvattajalta (Johanna Honkanen, Kennel Hulmukan) kotiin. |
 |
| Ensimmäinen päivä Framin saapumisen jälkeen, kun ei ollut enää -30 astetta pakkasta, vaan pystyi oikeasti leikkimään ulkona. |
 |
| Lumikuono. |
 |
| Tuleva agilitykiitäjä. |
 |
| Framin, Jerin, Vilin ja äitini kanssa Tuusulan järven jäällä. |
 |
| Pikku-kettu siellä. |
 |
| Tässä kuvassa Fram on 4kk:n ikäinen. |
 |
| Leikkihetki Vilin kanssa. |
 |
| Tässä peto on 5kk:n ikäinen. |
 |
| Vanhasta kodista poseeraus. |
 |
| Nyt on jo kesä! Äitini otti kuvan minusta ja Framista. 05/2011 |
 |
| Mökillä Framista paljastui uusi puoli... |
 |
| Fram on tässä kuvassa 7 kk:n ikäinen. |
 |
| Fram 7kk ja Iita 4kk. |
 |
| Kalaa vahtimassa. |
 |
| Kaverukset väsähtivät. |
 |
| Iita on sileäkarvaisen noutajan, collien ja lapinkoiran sekoitus. Iita on siis ystäväni koira. |
 |
| Fram poseeraa uudessa kodissa Keravalla. |
 |
| Maalaisnainen ja koiruudet. |
 |
| Tässä Framin toinen paras kaveri, Konna. Konna on tanskalais-ruotsalainen pihakoira. |
 |
| Kukkulan kuninkaat vahtimassa. |
 |
| Mökin terassilla. |
 |
| Fram tyylikkäänä uudessa pannassa. |
 |
| Pakollinen ruska-kuva. Tässä Fram on 11 kk:n ikäinen. |
 |
Remmirähinää!
Kirjoitin viimeisimmän tekstin niin hutaisten, että saattoi jäädä epäselväksi Framin remmirähinöinti.
Aloittaessaan remmirähinöinnin Fram oli noin kuuden kuukauden ikäinen. Alkuun en käsittänyt syytä, mistä kaikki alkoi. Tajusin vain, että etenkin pimeällä asiat olivat kauheampia kuin päiväsaikaan ja isommat koirat pelottavampia (etenkin mustat). Myöhemmin kykenin yhdistämään nämä asiat alkukeväästä tapahtuneeseen tilanteeseen : Olimme Framin kanssa iltapissalla ja tapani mukaan tuijottelin maata ajatuksissani. Talon nurkan takaa tuli kaksi isoa koiraa, jotka aloittivat kunnon mekkalan ja rähinän nähdessään Framin. Etäisyyttä tuolloin oli noin 10m ja itse säikähdin ehkä jopa enemmän kuin Fram.
Oletus : Fram aisti oman säikähdykseni ja säikähti itsekin enemmän kuin mitä olisi säikähtänyt, jos olisin itse ollut normaalisti ja rennosti.
Alkuun Fram alkoi haukkumaan nähdessään muita koiria ja pian se eteni ahdistuneisuuteen, pelkoon ja rähinään. Tiesin, miten tilanteessa pitäisi toimia. Pitäisi aina kiinnittää Framin huomio esimerkiksi ruokaan, kun se näkee toisen koiran, ja pitää etäisyys riittävän hyvänä. Asiat eivät alkuun kuitenkaan mennyt niin kuin "pitäisi." Fram ei suostunut syömään nameja. Kuten varmasti moni koiranomistaja tietää, miten tilanne pitäisi ratketa, mutta toteaa kuitenkin, että koirani ei syö!
Joitakin päiviä tuskailtuani ja pähkäiltyäni huomasin, että sain Framin lopulta syömään, kun tein kädestäni "kupin", johon laitoin paljon nameja. Kupin laitoin Framin kuonon eteen niin, että se peitti suun kokonaan, jolloin Fram alkoi ikäänkuin vaistomaisesti ja huomaamattaan syömään.
Nyt asiat alkoivat etenemään. Pian pystyin vaatimaan Framilta jo katsekontaktia, mistä sai palkan. Näin Fram oppi, että aina kun joku koira on näköpiirissä, Framin tulee hakeutua lähelleni ja ottaa katsekontakti. Jes! Pikkuhiljaa pystyttiin myös alkaa vähentämään etäisyyttä muihin koiriin. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin todella hitaasti. Muuttaessani Keravalle, eli Framin ollessa 8,5kk:n ikäinen, rähinöintiä remmissä tapahtui vain satunnaisesti, mutta päätin, että nyt se loppuu kokonaan. Tein A4-paperiin ruudukon, jossa oli yhteensä tuhat ruutua. Aina, kun Fram ohitti koiran haukkumatta ja rähinöimättä, sai Fram rastin yhteen ruutuun. Tarkoituksenani oli siis, että Framin tulee saada tuhat ruutua täyteen peräkkäin, ilman yhtäkään rähinöintiä tai haukkumista välillä. Muuten pitäisi aloittaa tuhanteen laskeminen uudestaan.
Totuus on, että en jaksanut laskea tuhanteen saakka. Ajatus oli kuitenkin hyvä... Päästiin muistaakseni noin 200, jolloin totesin, että nyt Fram pärjää ja siitä saakka onkin pärjännyt.
Pelko, haukkuminen ja rähinöinti on vaihtunut vain innokkuuteen ja iloisuuteen toisia koiria kohtaan, mikä kelpaa minulle varsin hyvin.
Aloittaessaan remmirähinöinnin Fram oli noin kuuden kuukauden ikäinen. Alkuun en käsittänyt syytä, mistä kaikki alkoi. Tajusin vain, että etenkin pimeällä asiat olivat kauheampia kuin päiväsaikaan ja isommat koirat pelottavampia (etenkin mustat). Myöhemmin kykenin yhdistämään nämä asiat alkukeväästä tapahtuneeseen tilanteeseen : Olimme Framin kanssa iltapissalla ja tapani mukaan tuijottelin maata ajatuksissani. Talon nurkan takaa tuli kaksi isoa koiraa, jotka aloittivat kunnon mekkalan ja rähinän nähdessään Framin. Etäisyyttä tuolloin oli noin 10m ja itse säikähdin ehkä jopa enemmän kuin Fram.
Oletus : Fram aisti oman säikähdykseni ja säikähti itsekin enemmän kuin mitä olisi säikähtänyt, jos olisin itse ollut normaalisti ja rennosti.
Alkuun Fram alkoi haukkumaan nähdessään muita koiria ja pian se eteni ahdistuneisuuteen, pelkoon ja rähinään. Tiesin, miten tilanteessa pitäisi toimia. Pitäisi aina kiinnittää Framin huomio esimerkiksi ruokaan, kun se näkee toisen koiran, ja pitää etäisyys riittävän hyvänä. Asiat eivät alkuun kuitenkaan mennyt niin kuin "pitäisi." Fram ei suostunut syömään nameja. Kuten varmasti moni koiranomistaja tietää, miten tilanne pitäisi ratketa, mutta toteaa kuitenkin, että koirani ei syö!
Joitakin päiviä tuskailtuani ja pähkäiltyäni huomasin, että sain Framin lopulta syömään, kun tein kädestäni "kupin", johon laitoin paljon nameja. Kupin laitoin Framin kuonon eteen niin, että se peitti suun kokonaan, jolloin Fram alkoi ikäänkuin vaistomaisesti ja huomaamattaan syömään.
Nyt asiat alkoivat etenemään. Pian pystyin vaatimaan Framilta jo katsekontaktia, mistä sai palkan. Näin Fram oppi, että aina kun joku koira on näköpiirissä, Framin tulee hakeutua lähelleni ja ottaa katsekontakti. Jes! Pikkuhiljaa pystyttiin myös alkaa vähentämään etäisyyttä muihin koiriin. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin todella hitaasti. Muuttaessani Keravalle, eli Framin ollessa 8,5kk:n ikäinen, rähinöintiä remmissä tapahtui vain satunnaisesti, mutta päätin, että nyt se loppuu kokonaan. Tein A4-paperiin ruudukon, jossa oli yhteensä tuhat ruutua. Aina, kun Fram ohitti koiran haukkumatta ja rähinöimättä, sai Fram rastin yhteen ruutuun. Tarkoituksenani oli siis, että Framin tulee saada tuhat ruutua täyteen peräkkäin, ilman yhtäkään rähinöintiä tai haukkumista välillä. Muuten pitäisi aloittaa tuhanteen laskeminen uudestaan.
Totuus on, että en jaksanut laskea tuhanteen saakka. Ajatus oli kuitenkin hyvä... Päästiin muistaakseni noin 200, jolloin totesin, että nyt Fram pärjää ja siitä saakka onkin pärjännyt.
Pelko, haukkuminen ja rähinöinti on vaihtunut vain innokkuuteen ja iloisuuteen toisia koiria kohtaan, mikä kelpaa minulle varsin hyvin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)