Remmirähinää!

Kirjoitin viimeisimmän tekstin niin hutaisten, että saattoi jäädä epäselväksi Framin remmirähinöinti.

Aloittaessaan remmirähinöinnin Fram oli noin kuuden kuukauden ikäinen. Alkuun en käsittänyt syytä, mistä kaikki alkoi. Tajusin vain, että etenkin pimeällä asiat olivat kauheampia kuin päiväsaikaan ja isommat koirat pelottavampia (etenkin mustat). Myöhemmin kykenin yhdistämään nämä asiat alkukeväästä tapahtuneeseen tilanteeseen : Olimme Framin kanssa iltapissalla ja tapani mukaan tuijottelin maata ajatuksissani. Talon nurkan takaa tuli kaksi isoa koiraa, jotka aloittivat kunnon mekkalan ja rähinän nähdessään Framin. Etäisyyttä tuolloin oli noin 10m ja itse säikähdin ehkä jopa enemmän kuin Fram.

Oletus : Fram aisti oman säikähdykseni ja säikähti itsekin enemmän kuin mitä olisi säikähtänyt, jos olisin itse ollut normaalisti ja rennosti.

Alkuun Fram alkoi haukkumaan nähdessään muita koiria ja pian se eteni ahdistuneisuuteen, pelkoon ja rähinään. Tiesin, miten tilanteessa pitäisi toimia. Pitäisi aina kiinnittää Framin huomio esimerkiksi ruokaan, kun se näkee toisen koiran, ja pitää etäisyys riittävän hyvänä. Asiat eivät alkuun kuitenkaan mennyt niin kuin "pitäisi." Fram ei suostunut syömään nameja. Kuten varmasti moni koiranomistaja tietää, miten tilanne pitäisi ratketa, mutta toteaa kuitenkin, että koirani ei syö!

Joitakin päiviä tuskailtuani ja pähkäiltyäni huomasin, että sain Framin lopulta syömään, kun tein kädestäni "kupin", johon laitoin paljon nameja. Kupin laitoin Framin kuonon eteen niin, että se peitti suun kokonaan, jolloin Fram alkoi ikäänkuin vaistomaisesti ja huomaamattaan syömään.

Nyt asiat alkoivat etenemään. Pian pystyin vaatimaan Framilta jo katsekontaktia, mistä sai palkan. Näin Fram oppi, että aina kun joku koira on näköpiirissä, Framin tulee hakeutua lähelleni ja ottaa katsekontakti. Jes! Pikkuhiljaa pystyttiin myös alkaa vähentämään etäisyyttä muihin koiriin. Tämä kaikki tapahtui kuitenkin todella hitaasti. Muuttaessani Keravalle, eli Framin ollessa 8,5kk:n ikäinen, rähinöintiä remmissä tapahtui vain satunnaisesti, mutta päätin, että nyt se loppuu kokonaan. Tein A4-paperiin ruudukon, jossa oli yhteensä tuhat ruutua. Aina, kun Fram ohitti koiran haukkumatta ja rähinöimättä, sai Fram rastin yhteen ruutuun. Tarkoituksenani oli siis, että Framin tulee saada tuhat ruutua täyteen peräkkäin, ilman yhtäkään rähinöintiä tai haukkumista välillä. Muuten pitäisi aloittaa tuhanteen laskeminen uudestaan.

Totuus on, että en jaksanut laskea tuhanteen saakka. Ajatus oli kuitenkin hyvä... Päästiin muistaakseni noin 200, jolloin totesin, että nyt Fram pärjää ja siitä saakka onkin pärjännyt.

Pelko, haukkuminen ja rähinöinti on vaihtunut vain innokkuuteen ja iloisuuteen toisia koiria kohtaan, mikä kelpaa minulle varsin hyvin.